GHG-protokolla on maailmanlaajuinen standardi hiilijalanjäljen laskentaan ja päästöjen yhdenmukaiseen raportointiin. Sen taustalla on World Resources Institute (WRI) ja World Business Council for Sustainable Development (WBCSD) -järjestöjen yhteishanke, joka sai alkunsa 90-luvun loppupuolella.
GHG-protokolla nykyisin vakiintunut laajaan käyttöön ja sitä sovelletaan mm. nykyisten GRI- ja tulevien ESRS-standardien mukaisissa vastuullisuusraporteissa.
Päästölaskennan hyötyjä
Globaalisti yritykset ovat vastuussa noin 70 % maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Lähes 40 % maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä syntyy energiantuotannosta ja yritykset käyttävät tästä noin puolet.
Yritysten tulee seurata ja vähentää päästöjään Pariisin ilmastosopimuksen edellyttämällä tavalla osana uskottavaa vastuullisuustyötään. Päästövähennystavoitteiden takana on oltava kattava käsitys yrityksen nykyisistä päästöistä, jonka vuoksi merkittävimpien päästölähteiden tunnistaminen on tarpeellista.
Päästöjen kartoittamisesta syntyneiden tietojen avulla yritykset voivat suunnitella päästövähennystoimia, vastata sidosryhmien tarpeisiin, ja viestiä tuotteiden tai palveluiden ilmastovaikutuksista. Päästöjen kartoitus auttaa nostamaan esiin riskejä tai mahdollisuuksia yritystoiminnalle. Monet sidosryhmät, kuten sijoittajat, asiakkaat, yhteistyötahot ja työntekijät haluavat ja tarvitsevat tietoja yrityksen vastuullisuustyöstä. Kattava päästöjen raportointi tuo luotettavuutta viestintään ja markkinointiin ja edesauttaa kestävämpään tulevaisuuteen siirtymistä.
Päästöjen kattavalla raportoinnilla yritys vastaa lisäksi kiristyvään säännösympäristöön, sillä mm. tuleva EU:n CSRD-direktiivi velvoittaa jo keskisuuretkin yritykset raportoimaan vastuullisuustyöstään ja päästöistään. Tämä näkyy myös pienemmissä yrityksissä, kun raportointivelvolliset yritykset tarvitsevat tietoja omista toimitusketjuistaan. Samoin IFRS:n mukaan raportoivien yritysten on tulevaisuudessa kerrottava päästövaikutuksistaan tuoreen lokakuussa tehdyn päätöksen mukaan. Vaatimus koskee sekä oman toiminnan päästöjä että arvoketjussa syntyviä scope 3 -päästöjä.
Päästöjen luokittelu
GHG-protokollassa päästöt luokitellaan kolmeen scopeen eli päästöluokkaan sen mukaan, miten lähellä yritystä päästöt syntyvät ja voiko yritys siis vaikuttaa näiden päästöjen syntymiseen.
Scope 1 sisältää yrityksen tuottamat suorat päästöt. Näitä ovat yrityksen toiminnan päästöt kohteista, jotka yritys omistaa tai joita se kontrolloi, kuten oman tehtaan sekä omien tai leasingautojen päästöt.
Scope 2 sisältää energiankäytön epäsuorat päästöt. Tämä tarkoittaa yrityksen ostaman energian, lämmön tai jäähdytyksen tuottamisesta aiheutuvia epäsuoria päästöjä. Päästöt syntyvät raportoivan yrityksen energiankäytöstä, mutta vapautuvat sen kontrolloimien tilojen ulkopuolella.
Scope 3 kattaa kaikki muut epäsuorat päästöt koko yrityksen toimitusketjussa. Päästöt syntyvät kohteissa, joita yritys itse ei omista, mutta jotka aiheutuvat yrityksen toiminnan seurauksena. Näitä ovat mm. ostettujen tuotteiden, kuljetusten, jakelun sekä työmatkojen päästövaikutukset. Scope 3-päästöt jakautuvat tuotteen elinkaarella ennen tuotantoa tapahtuviin päästöihin (upstream) ja tuotannon jälkeisiin päästöihin (downstream) ja vielä tarkemmin viiteentoista eri kategoriaan.
Suorat scope 1 -päästöt ja epäsuorat energiankäytön scope 2 -päästöt syntyvät suoraan yrityksen omasta toiminnasta, ja siksi näihin on helpompi vaikuttaa. Päästöjen laskentakin on melko suoraviivaista, sillä näistä yrityksillä on yleensä tarkkoja kulutuslukemia. Epäsuorat scope 3 -päästöt syntyvät arvoketjussa lähteistä, joihin yritys ei voi itse suoraan vaikuttaa ja joista ei välttämättä saa tietoja, jonka vuoksi laskentakin on haastavampaa.
Tyypillisesti yritysten hiilijalanjäljestä 80–90 % muodostuu scope 3 -päästöistä. Poikkeuksen muodostavat esimerkiksi paljon polttoainetta omassa toiminnassaan käyttävät yritykset, sillä nämä päästöt ovat yrityksen suoria scope 1 -päästöjä.
Standardit
Yritysten päästölaskennassa ja -raportoinnissa käytetään pääsääntöisesti kahta eri GHG-standardia, jotka ovat yritysstandardi Corporate Standard ja sitä täydentävä arvoketjun päästöjen raportointiin tarkoitettu Corporate Value Chain (Scope 3) standard.
Yritysstandardi (A Corporate Accounting and Reporting Standard) on tarkoitettu yritystoiminnan päästövaikutusten kokonaisvaltaiseen raportointiin. Se sisältää vaatimukset scope 1 ja scope 2 -päästöjen raportoinnista. Scope 3 -päästöjen raportointi sen sijaan on vapaaehtoista.
Arvoketjun päästöjen raportoinnista ohjeistetaan standardissa nimeltä Corporate Value Chain (Scope 3) Accounting and Reporting Standard. Standardi suosittelee, että yritys tunnistaa oleellisimmat päästölähteensä, merkittävimmät vähennysmahdollisuudet päästöissä sekä tärkeimmät kategoriat yrityksen toiminnan ja tavoitteiden kannalta ja keskittyy laskennassa näihin päästölähteisiin.
Yritysten käyttöön on luotu lisäksi tuotekohtainen standardi (Product Standard) tuotteiden elinkaaren aikaisten vaikutusten raportointiin sekä projektikohtainen standardi (Project Protocol) erillisten projektien päästövaikutusten raportointiin.