GHG-protokollan mukaisesti yritystoiminnan päästöt jaetaan kolmeen eri päästöluokkaan, scopeen. Näin erotetaan yrityksen omat suorat päästöt, epäsuorat energiantuotannon päästöt ja yrityksen arvoketjussa syntyvät muut epäsuorat päästöt. Aiheesta lisää aiemmassa artikkelissa.
Tässä kirjoituksessa syvennytään tarkemmin kategorioihin päästöluokkien sisällä.
Scope 1
Yritysten suorat päästöt kuuluvat scope 1 -päästöluokkaan. Päästöt aiheutuvat siis suoraan yrityksen toiminnan seurauksena sen omissa kiinteistöissä tai sen omistamista kulkuvälineistä.
Päästöt jakautuvat neljään kategoriaan:
- Kiinteät päästöt
Kiinteitä päästöjä syntyy polttoaineiden polttamisesta sähkön, lämmön tai höyryn tuottamiseksi laitoksessa (esim. kattilat, turbiinit, polttouunit). Laskentaan sisällytetään kaikki kasvihuonekaasupäästöjä tuottavat polttoaineet. - Teolliset prosessit
Teollisessa prosessissa päästöjä vapautuu materiaalien tai kemikaalien, kuten sementin, alumiinin, ammoniakin tai jätteiden valmistuksen tai käsittelyn aikana. - Liikkuvat lähteet
Liikkuvien lähteiden päästöt, jotka aiheutuvat polttoaineiden polttamisesta yrityksen omistamissa tai valvomissa liikkuvissa lähteissä (esim. kuorma-autot, laivat, autot, lentokoneet, liikkuvat koneet jne.). Sähköajoneuvojen käytön päästöt voivat kuulua scope 2 -päästöihin. - Karkaavat päästöt (Fugitive emissions)
Karkaavat päästöt sisältävät tahattomia tai tahallisia kasvihuonekaasupäästöjä laitteiston käyttöiän aikana. Näitä voivat olla esim. fluorihiilivetypäästöt jäähdytys- ja ilmastointijärjestelmistä, laitteiden vuodot liitoksista tai tiivisteistä, metaanipäästöt hiilikaivoksista ja tuuletuksista tai metaanivuodot polttoainekuljetuksista.
Scope 2
Epäsuorat scope 2 -päästöt syntyvät yrityksen tarvitseman energian (sähkö, lämpö, jäähdytys) tuotannosta. Päästöluokkaan sisältyy energia, joka ostetaan toimintojen suorittamiseen. Päästöt syntyvät raportoivan yrityksen energiankäytöstä, mutta vapautuvat sen kontrolloimien tilojen ulkopuolella toisen organisaation toiminnan seurauksena.
Scope 2 -päästöjen huomioiminen on olennaista, sillä lähes 40 % maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä johtuu energiantuotannosta. Yritykset käyttävät tästä noin puolet. Yrityksen päästöjen vähentäminen on usein helpointa ja merkittävintä juuri ostetun energian kautta mm. vaihtamalla ostoenergiasopimukset uusiutuvaan tuotantotapaan. Samalla kannattaa tehdä energiatehokkuustoimia tai mahdollisuuksien mukaan panostaa omaan uusiutuvan energian tuotantoon.
Päästölaskennassa ei huomioida energiantuotannon elinkaaren aikaisia päästövaikutuksia. Nämä voidaan huomioida, mutta ne ovat silloin scope 3 -päästöjä. Ostetun uusiutuvan energian päästökerroin on 0.
Scope 2 -kirjanpitoon on kaksi menetelmää: hankinta- tai sijaintiperusteinen lähestymistapa. Ne edustavat erilaisia tapoja allokoida energiantuotannon aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt tietyn verkon loppukäyttäjille.
Hankintaperusteinen (market based) lähestymistapa heijastaa raportoivan yrityksen valitseman tietyn sähköntoimittajan tai yksittäisen sähkötuotteen päästöjä.
Sijaintiperusteinen (location based) lähestymistapa heijastaa niiden verkkojen keskimääräistä päästöintensiteettiä, joissa sähköä kulutetaan.
Scope 3
Scope 3 sisältää yrityksen arvoketjussa syntyvät muut epäsuorat päästöt. Ne luokitellaan kategorioittain ennen tuotantoa tai raportoivaa organisaatiota tapahtuviin päästöihin (upstream) ja tuotannonjälkeisiin päästöihin (downstream). Kategorioiden tarkoitus on tarjota yrityksille systemaattinen kehys päästöjen mittaamiseen ja vähentämiseen koko arvoketjussa. Luokat on suunniteltu niin, ettei päällekkäisyyksiä synny eikä samoja päästöjä lasketa useampaan kertaan eri kategorioissa. Scope 3 -standardi edellyttää yritykset laskemaan ja raportoimaan päästönsä jokaisesta kategoriasta.
Kategoriat:
Upstream
- ostetut palvelut ja tuotteet
- tuotantohyödykkeet (mm. laitteet, koneet, rakennukset, ajoneuvot)
- energiantuotannon elinkaarivaikutukset (polttoaineeseen ja energiaan liittyvät päästöt, jotka eivät ole scope 1 tai scope 2 -päästöjä)
- tavaroiden ja palveluiden logistiikka (ennen tuotantoa tapahtuva kuljetus, varastointi ja jakelu)
- jätteet ja jätevesi
- liikematkustus
- työmatkustus ja etätyön päästövaikutukset
- itselle vuokratun omaisuuden päästöt tuotantoketjun alkupäässä
Downstream
- tuotantoketjun loppupään kuljetus, varastointi ja jakelu
- myytyjen tuotteiden prosessointi (esim. komponenttien, kuten auton moottorin käsittely autotehtaalla)
- myytyjen tuotteiden käyttö (suora ja epäsuora energiankäyttö*)
- myytyjen tuotteiden loppukäsittely (elinkaaren lopun käsittely)
- tuotantoketjun loppupään ulos vuokrattu omaisuus
- franchising-toiminta
- investoinnit tai sijoitukset (koskee erityisesti pankkeja ja sijoitusyhtiöitä)
* Kategoria 11: Käyttövaiheen suora energiankäyttö sisältää suoraan energiaa käyttävät tuotteet (esim. auto, datakeskus), kun taas epäsuora energiankäyttö liittyy mm. tuotteiden ylläpitoon (esim. vaatteiden pesun vaatima energia, ruoan kylmäsäilytys). Raportoivan yrityksen on ilmoitettava suoran energiankäytön päästövaikutukset, epäsuoran käyttövaiheen päästöjen ilmoittaminen on vapaaehtoista.
Scope 3 -päästöjen kartoitus vahvistaa yritysten ymmärrystä arvoketjunsa kasvihuonekaasupäästöistä askeleena kohti tehokasta päästöihin liittyvien riskien ja mahdollisuuksien hallintaa. Ennen laskentaa yrityksen kannattaa kirkastaa tavoitteet ja tarkoitukset, jotka laskennalla aiotaan saavuttaa. Näitä voivat olla mm. arvoketjun riskikartoitus, mahdollisuudet liiketoiminnalle, kasvihuonekaasujen vähentämismahdollisuudet ja edistyksen seuranta, kumppanuudet päästöjen vähentämiseksi koko arvoketjussa, tietojen saaminen sidosryhmille ja maineenhallinta julkisella raportoinnilla.